Isovittusta sukua

Pekka vietti hääyötä ja vaikka kyseessä oli tälläinen harvinanainen yö, ei hän malttanut olla nappailematta viinaa. Alkuvauhti oli sen verran vauhdikasta, että morsio ajatteli naimisen jävän kokonaan hääyönä tekemättä.
Pekan käydessä vessa-asioilla morsian piilotti pullon. Pekka palasi vessasta ja hapuili pulloa vakiopaikaltaan käsiinsä.
-Jumalauta, täällä on käyty, hihkaisi kätensä hapuillessa tyhjää.
Oven takana kuului nuorenparin touhuja vakoilevan anopin ääni:
-Ei oo käyty, ei varmasti, me ollaan vaan semmosta isovittusta sukua.